2.1.2008 - 
smedu
Eduskunnan yleisiin tehtäviin kuuluu kansakunnan julkisena keskustelufoorumina toimiminen. Miten se on onnistunut tässä tehtävässä, jos asiaa tarkastellaan isyyden kautta? Onko keskustelut ja lainsäädäntövallan käyttö johtanut siihen, että voitaisiin puhua jopa isyyspolitiikasta? Ja minkälaisesta isyyspolitiikasta silloin onkaan kyse? Selvitän asian tämän otsikon alla kevään aikana.
Aloitan tarkastelujakson vuodesta 1998. Tuolloin isyysasioista keskusteltiin yhteiskunnassa paljon. Itsekin vaadin jossain tv-ohjelmassa naama punaisena isyyspoliittisia toimenpiteitä, koska "aika oli oikea ja isät sutivat lastenvaunujen kahvoissa lähtökäskyä odotellen".
Tuona samana vuonna asetettiin Isätoimikuntana tunnettu komitea pohtimaan isyyden tukemista. Eikä siinä kaikki, pääministeri Lipponen teki suuren symbolisen teon jäädessään muutamaksi päiväksi isyyslomalle. Eurooppa kohahti ja suomalaisen politiikan ikaroksenlento EU:ssa oli alkanut isyyspoliittisin siiveniskuin.
Isyyspolitiikan tarkastelu on hyvä päättää vuoteen 2007 jo siksikin etten tulevasta mitään tiedä mutta myös siksi, että joulukuussa ensimmäinen suomalainen mieskansanedustaja ilmoitti jäävänsä vanhempainvapaalle.
Vanhempainvapaa on isyysvapaaseen verrattuna kovempi juttu, sillä silloin isä joutuu ottamaan yksin vastuun lapsestaan. Ei ole äiti auttamassa, ei. Samalla tuo kymmenen vuoden jakso saa sormimerkeillä ilmaistuna vanhasmaisen säädyllisen ilmiasun.
Viittaukset tänne
Kommentit
Lisää uusi Isäblogi-teksti.
Tagit
Post preview:
Close preview